Artikkeli
Systeemityölehdessä N:ro 4/2005
|
|
|
Hiljainen tieto yrityksen voimavarana
We know more than we can tell |
|
Pettynyt
huokaisu ”liikaa yrittämistä” on varsin tuttu ilmaisu golfkentällä. Hyväkin pelaaja
saattaa joskus pilata lyöntinsä ”yrittämisellä”. Yrittäessään hän kohdista
huomionsa lyöntiin tietoisesti ja aiemmin automaattisesti, itsestään sujunut
hyvä lyönti rikkoutuu ja pallo menee ties minne. Itsestään sujuva hyvä lyönti
tapahtuu hiljaisen tiedon varassa, tietoinen lyönnin tarkkailu muuttaa
osaamistasoa alhaisemmaksi.
Unkarilainen
lääketieteen ja kemian tutkija Michael Polanyi huomasi 1940-luvulla, että
meillä on sellaista tietoa, jota emme osaa pukea sanoiksi. Se on
kokonaisvaltaista, kokemukseen perustuvaa tietoa. Siihen sisältyy kaikki se
geneettinen, ruumiillinen, intuitiivinen ja kokemusperäinen tieto, jota meillä
on. Kaikki se informaatio, joka aivoissamme on, ja josta vain hyvin pienestä
osasta olemme tietoisia.
Polanyi määritteli tiedon ja taidon kolmeen tasoon. Ensimmäinen taso on tietoa, josta osaamme puhua. Sitä voidaan kuvata kielen avulla. Toinen taso on se artikuloimaton taso, jota osataan kuvata kielellisesti vain kun siihen kohdennetaan erityistä huomiota. Muutoin se on hiljaista tietoa, joka tapahtuu itsestään. Kolmas taso on hiljainen tieto (tacit knowledge). Se on se osa tiedosta, jota ei osata kuvata lainkaan kielellisesti.
Osaamisen tasot
Tutkijoiden Stuart Dreyfus ja Hubert Dreyfus (1999) mukaan kaikessa osaamisessa on mukana myös hiljaista tietoa. He jakoivat osaamisen viiteen tasoon. Ne ovat vasta-alkaja, edistynyt vasta-alkaja, osaaja, taitaja ja ekspertti.

Vasta-alkaja osaa sijoittaa oppimansa
käsitteet käytännön tilanteisiin.
Hän
käyttää step-by-step sääntöjä. Vasta-alkajalla voi olla paljon teoreettista
tietoa, mutta ei vielä tietoa siitä, miten tätä tietoa tulee soveltaa.
Hiljaisen tiedon osuus on vähäinen.
Edistynyt
vasta-alkaja päättelee
kussakin tilanteessa, miten kannattaa toimia. Hän käyttää step-by-step
sääntöjen lisäksi tilannekohtaisia sääntöjä. Hän keskittyy edelleen
yksityiskohtiin. Hän tarvitsee vielä tukea ja haluaa ohjeet ja säännöt
kirjallisina. Hän ei vielä hahmota kokonaiskuvaa, ei vielä ymmärrä kaiken
suhteellisuutta. Hiljaista tietoa on kuitenkin jo enemmän kuin vasta-alkajalla.
Osaaja ymmärtää että kussakin
tilanteessa vaikuttavia tekijöitä on paljon. Osaaja tekee suunnitelman tai
valitsee tietyn näkökannan tai päämäärän hallitakseen suurta vaikuttavien
tekijöiden määrää. Hän voi laatia suunnitelmaan sopivia uusia sääntöjä. Hän
huomaa kuitenkin, että sääntöjä ei voi laatia kaikkeen, mikä eteen tulee.
Kaikkea ei voi tietää etukäteen ja hän joutuu tekemään valintoja ja päätöksiä
riittämättömin tiedoin ja kuitenkin toimimaan. Osaaja näkee toimintansa osana
pitkäaikaista suunnitelmaansa. Peilaamalla asioita suunnitelmaan hän päättää
mikä on tärkeää mikä ei. Osaajalla tämä on tietoista pohdintaa. Osaaja on
joustava ja tunnistaa toiminnallisia malleja. Osa osaamisesta on hiljaista
tietoa.
Taitaja tarkastelee tilannetta kokonaisuutena. Näkökulma tilanteeseen ei perustu tietoiseen harkintaan vaan se ”avautuu” aikaisempien kokemusten kautta. Suunnitelmat syntyvät intuitiivisesti, ikään kuin itsestään. On helpompaa nähdä, mikä tilanne on kuin tietää, mitä pitää tehdä. Taitajalla on toimintavaihtoehtoja paljon. Hän osaa laittaa osat tärkeysjärjestykseen. Laajasta kokemuksesta kumpuaa ideoita, mielikuvia ja tuntoja, joita kaikkia ei osaa pukea sanoiksi. hiljaisen tiedon osuus on lisääntynyt.
Ekspertti näkee kokonaistilanteen ja toimii
syvällisen ymmärtämisen pohjalta. Kysymykseen miksi teit noin ekspertti vastaa:
Se vain tuntui siltä
tai Se vaikutti hyvältä tai En osaa
eritellä tai Se nyt näytti toimivalta. Intuitiivinen kokemus ohjaa toimintaa ja
tietoiset säännöt ovat mukana vain osittain. Ekspertti osaa mennä suoraan
ytimeen. Hän huomio olennaisen. Hän luottaa intuitioon. Toiminta on
ajatuksetonta hallintaa niin kuin kävely. Hiljaisen tiedon osuus on suuri.
Kirjassa
Strateginen kumppanuus (Kari Laento ja Pirjo Ståhle) todetaan, että yrityksen
tietopääomasta 95 % on hiljaista tietoa, vain 5 % on dokumentoitu. Yrityksissä
arvostetaan vain tätä dokumentoitua tietoa. Tämä 95 % on mielestäni yllättävän
suuri osuus, koska prosessien kehittämiseen ja niiden kuvaamiseen on
yrityksissä panostettu paljon. Kuitenkin saattaa käydä niin, että hiljaisen
tiedon merkitys huomataan vasta kun se on menetetty henkilön siirryttyä
muualle. On tärkeätä tunnistaa yrityksen hiljainen tieto ja tunnistaa myös
huippuosaajat. Kun hiljainen tieto saatetaan tietoiseksi, niin siitä syntyy
arvostusta ja tieto nähdään aidosti voimavarana. Myös epäonnistumiset ovat
merkittäviä tietolähteitä. Niistä saatu kokemus kannattaa dokumentoida hyöty
käyttöön.
Yritysten
tulisi ensin tulla tietoisiksi kulttuurissaan olevasta hiljaisesta tiedosta
ennen kuin kulttuurissa voi tapahtua muutoksia. Englantilainen talouselämän
tutkija David Gurteen sanoo, että muutos alkaa yksilöstä. Yksilön täytyy tulla
tietoiseksi omasta hiljaisesta tiedostaan voidakseen hyväksyä muutoksen ja
muuttua. Kun yksilö tulee tietoiseksi osaamisestaan, hän voi sitä itsekin
arvioida ja pohtia tietoisesti tarvittavia muutoksia toiminnassaan. Tätä kautta
muutos voi onnistua.
Uusien
järjestelmien ja tekniikoiden käyttöönoton suunnittelussa tämä on olennainen
tieto. Hiljaisen tiedon tiedostaminen on välttämätön vaihe. Tätä kautta voidaan
ymmärtää muutosvastarinta uudesta näkökulmasta. Ne henkilöt, mahdolliset
huippuosaajat, joilla on paljon hiljaista tietoa, tarvitsevat aikaa olemassa
olevan hiljaisen tiedon tiedostamiseen. He voivat oppia uuden toimintatavan
vasta tämän tiedostamisvaiheen jälkeen. Vasta-alkajilla ei tätä tarvetta ole.
Pari
esimerkkiä omista kouluttajakokemuksistani. Koulutin 90-luvun alkupuolella
tekstinkäsittelyohjelman WP:n (Word Perfect) käyttäjille Windowsin Wordiä.
Koulutin useita satoja henkilöitä ja havaitsin, että alussa Word oli kaikkein
hankalinta sellaisille oppijoille, jotka osasivat erinomaisesti WP:tä. WP:llä
heidän kädet toimivat nopeammin kuin ajatus. Se oli sitä hiljaista tietoa.
Heidän täytyi ensin oppia ajattelemaan tietoisesti kirjoittamista, jotta uudet
toiminnot saattoi ottaa käyttöön. Vastaavanlainen kokemus minulla on
ohjelmointikielen opettamisesta. Oppijaryhmässä oli vanhoja eksperttejä ja
juuri korkeakoulusta valmistuneita. Ekspertit, vanhat konkarit olivat
suunnitelleet ja ohjelmoineet vuosia järjestelmiä konekielellä. Nyt piti oppia
aivan toisenlainen kieli. Korkeakoulusta tulleet näyttivät omaksuvan opittavan
kielen nopeasti ja tekivät harjoitukset vaivatta. Konkarit tuskailivat. Minulla
oli mahdollisuus seurata tätä oppimisprosessia pitempäänkin. Sillä koko
oppijaryhmä jatkoi suunnittelu- ja ohjelmointityötä projektissa, jonka projektipäällikkönä
toimin. Konkareiden tuska jatkui vielä jonkin aikaa, sillä he aivan ilmeisesti
kirjoittivat ohjelmaa päässään vielä vanhan kielen pohjalta ja joutuivat
umpikujaan. Kielten rakenteethan olivat aivan erilaiset. Heidän siis tuli ensin
tulla tietoiseksi tästä vanhasta tavasta, siitä hiljaisesta tiedosta ja sen
jälkeen rakentaa uuden ohjelmointikielen mukaiset rakenteet. Mutta kolmen
kuukauden kuluttua konkarit olivat jo saavuttaneet erinomaisen osaamisen tason
myös tässä uudessa ohjelmointikielessä ja samalla heillä oli käytössään kaikki
muu kertynyt ammattitaito. He olivat jälleen eksperttejä työssään.
Hiljainen
tieto ja yrityskulttuuri
Yrityskulttuuri
kehittyy pitkän ajan kuluessa. Kulttuuriin kuuluu yrityksen tavat ja
tottumukset. Siihen kuulu myös yrityksen arvot. Kulttuuri määrittelee miten
työpaikalla tulee toimia, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei ole. Uudet työntekijät kasvavat
kulttuuriin sisään. He oppivat perehdyttämisen kautta ja ennen kaikkea
työkavereilta työtä tehdessä. Näin hiljainen tieto siirtyy hiljaisesti. Joskus
kulttuuri voi olla niin voimakas, että muutokset ajatellaan mahdottomiksi.
”Onko tämä kiveen hakattua?” on itse asiassa hyvä kysymys. Ruotsissa on
hiljaista tietoa tutkittu Arbetslivsinstitutissa kaksikymmentä vuotta. Tämän tutkimuksen
mukaan hiljaista tietoa ei sinänsä voida siirtää, mutta siitä voidaan tulla
tietoiseksi. Kun hiljaisesta tiedosta tullaan tietoiseksi niin voidaan arvioida
sen hyödyllisyyttä. Hiljainen tieto voi olla myös vanhentunutta, nykyiseen
tilanteeseen sopimatonta. Se voi olla joissakin tapauksissa luonteeltaan
syrjivää. Hiljainen tieto voi olla myös huippuosaamista. Se voi olla oikea
yrityksen salainen ase. Huipputaitajien toimintatapaa voidaan mallintaa,
jolloin tavoitteena on mallintajan avulla purkaa huippuosaajan taidot auki.
Mallinnuksen pohjalta luodaan toimintamalli, joka voidaan opettaa muille.
Pohdimme
Helsingin tietojenkäsittely-yhdistyksen Akva-seminaarissa ryhmätyönä
hiljaisen tiedon tunnistamista ja sitä, miten se saadaan esiin. Tässä joitakin
vinkkejä ryhmätöiden pohjalta. Hiljaista tietoa on henkilöllä, johon viitataan
usein sanomalla ”Kysy siltä.” Työyhteisöissä tällaisia henkilöitä on aina.
Hiljainen tieto voidaan löytää myös kyselemällä, kuuntelemalla,
kehityskeskusteluissa, asiakaspalautteista jne.
Miten
hiljaista tietoa saadaan yrityksissä esiin? Yrityksen kannattaa luoda oma
hiljaisen tiedon strategia. Kun hiljaista tietoa arvostetaan, niin syntyy
myönteinen ilmapiiri. Huomataan, että asiantuntemus on meillä itsellä eikä
ulkopuolisilla. Hiljaista tietoa voidaan synnyttää ja levittää yhteisissä
keskustelutilaisuuksissa, luomalla sparrausporukoita, joissa on yhdessä eri
tasoisia osaajia konkareista vasta-alkajiin. Voidaan luoda hiljaisen tiedon
mittarit. Ryhmätöissä tuli esiin aivan loistava idea. Valitaan ja palkitaan
VUODEN TYÖTOVERI. Tarkoituksena on oman osaamisen tunnistaminen ja
tiedostaminen. Sitten sen työkaverille jakaminen sekä tiedonkulun parantaminen.
Näistä
kilvoitellaan.
Lähteet
Veli-Matti
Toivonen, Riitta Asikainen: Yrityksen hiljainen osaaminen
Kari
Laento ja Pirjo Ståhle: Strateginen kumppanuus
Hetkyn
Akvaseminaarin 15.10.2005 ryhmätyöt
Toimitusjohtaja
Paula Miinalainen Oy Arbor Vitae
Finland Ltd:stä, www.arborvitae.fi, on toiminut kaksikymmentä vuotta sekä IT-konsulttina,
projektipäällikkönä ja suunnittelijana että projektinohjauksen, systeemityön,
testauksen ja laadunvarmistuksen kouluttajana.
Yhteystiedot:
paula.miinalainen@arborvitae.fi ja puhelin 050 500 2363